Viisi perätäistä askelta riittävät koiralle kulkusuunan määrittelemiseen

Hajujen seuraaminen on koiralle luonnollista toimintaa. Jäljestäminen kuuluu ruuan hankintaan, suunnistamiseen, reeviirin halliintaan jne. Kouluttamalla koiraa, ihminen pystyy hyödyntämään koiran ylivoimasta hajuaistia moneen tarpeeseen, kuten metsästykseen ja erilaisiin etsintöihin.Pelastuskoira toiminnassa keskustellaan useasti millä tavalla koiran tulisi etsiä. Mitä toimintaa tulisi erityisesti vahvistaa? Millainen koira onnistuu missä tehtävässä parhaiten jne. Ehkä kuitenkin, tälläisen „hienosäädön“ sijasta tulisi keskittyä pääasiallisesti tulokseen –löytämiseen.

Koira voi tunnistaa ja seurata kahdenlaista hajua: yksilöllinen haju, jokaisella ihmisellä omansa (iho, hiukset, hilse, vaatteet…) sekä kontakti/häiriöhaju, joka muodostuu kun ihminen rikkoo astuessaan maan pintaa (kasvillisuus, hyönteiset jne.). Nämä yhdessä jättävät ihmisen liikkuessa selvästi erottuvan hajuvanan. Tästä hajuvanasta koira voi saada vainun ilmateitse tai maan pinnasta.Hajuja seuraavat koirat halutaan yleensä jakaa kolmeen ryhmään riippuen niiden käyttäytymisestä jäljellä (hyvä jälkikoira hallitsee kyllä kaikki jäljestyksen muodot):

a. Air scenting dogs: Ilmavainuiset koirat, jotka seuraavat hajua pää ylhäällä, ilman mukana tulevan hajun seuraaminen. Voivat jäljestää hyvin vain vastatuuleen.

b. Trailing dogs: juoksu jäljestävät koirat seuraavat jälkeä pää pystyssä vastatuulessa ja pää alhaalla myötätuulessa. Eivät usein kulje suoraan jäljen päällä ja mutkissa usein menevät yli ennen kuin kääntyvät. Oletetaan, että nämä koirat seuraavat maan pinnalla olevaa yksilöllistä hajua ( jopa 20 m leveä jana) Tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköinen ”todellinen” jäljestysmuoto, pikemminkin on kysymyksessä voi olla lajiominaisuus esim. nopeat juoksuhaluiset koirat.

c. Tracking dogs: jäljestävät koirat seuraavat jälkeä pää alhaalla ja kuono siinä kiinni. Oletetaan, että nämä seuraavat rikkoutuneen maan pinnan hajua. Näitä ei ole tutkittu tieteellisesti paljoakaan.

Oma näkemykseni on, että ihmistä etsivän/pelastavan koiran tulisi hallita kaikkia tapoja jäljestää. Koiran pitäisi osata pysyä jäljellä tilanteen mukaan. Koiran tehtävän kannalta tärkeintä on että etsittävä henkilö löytyy mahdollisimman tehokkaasti ja kaikissa olosuhteissa. Jäljestämisessä ilmavainu on nopein ja suorin tapa kohteeseen, mutta se ei aina ole mahdollinen.

Koirat pystyvät seuraamaan jäljellä yksilöllistä ihmisen (eläimen ) hajua ja koira pystyy pysymään jäljellä, vaikka sen yli risteäisi toisen ihmisen jälki. Kun kokeissa jalkineet peitettiin erityisen tiiviisti ja/tai ihmisellä oli läpäisemätön suojapuku päällä, koira ei pystynyt tällaisessa tilanteessa seuraamaan samaa jälkeä yhtä luotettavasti. Eräissä kokeissa on huomattu, että mitä heikommaksi yksillöllinen haju vähenee, sitä paremman kosketuksen maan pintaan koira tarvitsee. Maasta tulevien hajujen tärkeys kasvaa edelleen, mitä vanhempi jälki on. Koska jäljen hajurakenne jatkuvasti muuttuu joskus jopa merkittävästi, ei tarkkaan tiedetä,mitä kaikkea koirat jäljestäessään seuraavat. Koirat pystyvät jäljestämään tarkasti myös kovilla pinnoilla, jopa vilkasliikenteisillä kaduilla . (Yksi tunnetuinpia dokumentoituja etsintöjä, liittyi Amerikan poliisin kouluttamaan verikoiraan, joka pystyi seuraamaan kotoaan poistunutta pikku tyttöä lähes 14 tunnin ajan, läpi katujen, markettien, puistojen jne. kunnes koiran voimat totaalisti loppuivat. Koira kuitenkin johdatti etsijät alueelle jota kukaan ei osannut ottaa huomioon. Ikävä kyllä, tyttö löytyi myöhemmin kuolleena, uudella alueella suoritetussa etsinässä.)

Kun koira löytää jäljen, sen pitää päättää, mihin suuntaan se lähtee jälkeä seuraamaan. Hajut eivät poistu jäljeltä suoraviivaisesti vaan ne altistuvat ilmavirtauksille ja turbulenssille, jonka vuoksi tarkan suunnan määrittäminen olettaisi olevan erittäin vaikeaa. Lisäksi haju jälki saattaa olla erilaisilla pinnoilla, eri läpötiloissa jne.

Monilla on edelleen se uskomus, että koira ei osaa määritellä jäljen suuntaa. Nykyisten tutkimustulosten mukaan koira todistettavasti pystyy tähän. Tietenkin on huomioitava, että jäljestys vaikka se onkin koiralle luotainen taipumus, vaatii koiralta harjoituksen kautta tullutta kokemusta. Koesarjoissa on tehty mm. harhauttavia koetilanteita, missä visuaaliset ärsykkeet kertoivat, että jälki kulkee vasempaan ja hajuärsykkeet menivät oikeaan -koirat menivät hajuärsykkeiden suuntaan eli sinne, minne pitikin.Oxfordin yliopistossa, Chemical Sience laitoksen tutkijat Hepper & Wells tekivät koesarjan 30:291-298. Koe tukee sitä, että koirat osaavat määritellä jäljen suunnan käyttämällä hajuvihjeitä. Kokeen tulosten mukaan jo viisi (5) peräkkäistä askelta riittävät suunnan määrittelyyn.

Koe aineistoon voi lyhennetysti tutustua osoitteessa: http://chemse.oxfordjournals.org/cgi/content/full/30/4/291

Kokeessa koirat käyttivät yksilön jalanjäljen hajua apunaan jäljestämisessä. Ilmavainua ei koira voinut käyttää apunaan, koska jäljentekijä ei ollut jäljen päässä. Jäljentekijä pystyi jättämään kahdenlaisia hajuapuja: maa kontaktin kautta syntynyt haju (kenkä – maa) sekä ihmisen vartalosta maahan ”varissut” hajujälki koostuu pienhiukkasista (esim ihon hilse jne). Tämä vartalon hajujälki voi levitä pitkällekin jäljen ulkopuolelle (jopa yli 20m). Joidenkin väittämien mukaan osa koirista jäljestää tämän ”laajemman” hajuvanan avulla. Erikois kokeiden perusteella näin ei kuitenkaan ollut. Kun koetilanne rakennettin siten, että jalanjälkiä ei ollut olemassa, mutta henkilön vartalosta tuleva haju levitettiinmäärätylle määrätylle reitille . Tai jos jalanjäljistä poistettiin kaikki yksilöllinen haju, koirat pääasiallisesti epäonnistuivat koetilanteissa. Näin ollen tultiin tulokseen missä koirat jäljestivät henkilön yksilöllisen, jalanjälkiin liittyvän hajun avulla.Kokeet näyttävät myös, että koira osaa arvioida jäkien jättäjän kulkusuunnan. Vielä ei kuitenkaan tiedetä tarkasti, miten se teknisesti tapahtuu.

On arveltu, että jälkien suunnan määrittämisessä koira voisi käyttää kahta menetelmää:

Ensimmäisessä jälkien hajuvihjeet jotenkin antavat tietoa ajasta, ikään kuin jokaisessa askeleessa olisi jonkinlainen ”aikaleima”. Koirat pystyisivät ”lukemaan” tietoa jalanjäljistä, vertaavat tätä tietoa eri askelissa ja täten määrittelevät suunnan. Tämä teoria tuntuu kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä.

Toisen mukaan, koirat vertaavat eri suuntiin menevien askeleiden hajua. Esim. yksilöllinen haju voi olla voimakkaampi tuoreemmassa askeleessa jne. Toisaalta vanhemmissa askelissa voi olla enemmän muuntunutta hajua (kasvillisuuden lahoaminen ja mädäntyminen on siellä suurempaa vrt. vasta rikkoutunut maa) ja koirat menevät oletettavasti kohti tuoreempia askelia.Aika askelten välillä kokeessa oli keskimäärin 0,486 s. Viiden askeleen jäljellä aikaero ensimmäisen ja viimeisen askeleen välillä oli 1,9 s. Vähemmillä askelmäärillä tehty koe ei enää antanut koiralle varmaa suuntaa.

Tästä on määritelty, että koirat tarvitsisivat tuon viiden askelen aikaeron suunnan määrittelemiseksi.

#jälki #koira #jäljestäminen